Kohti uusia tuulia

Reilu viikko vierähtänyt toisen koiramme kuolemasta. Perjantaina 4.11 Pipsa nukutettiin ikiuneen. Mennyt viikko on mennyt totutellessa yhden koiran kanssa elämiseen ja uudenlainen arki on ollut hämmentävää, varsinkin Vilille. Yöt on mennyt kuunnellessa ulvomista ja ulinaa ja ymmärtäähän sen. 

Toisen koiran hankinta on tullut taas ajankohtaiseksi ja rotu tulee olemaan tuttu ja turvallinen suomenlapinkoira. Pipsa oli rodultaan jämtlanninpystykorva joka on rotuna mahtava mutta omalla tavallaan haastava. Pipsa oli hyvin itsepäinen, oman tiensä kulkija mutta silti hyvin ihmisrakas ja kiltti vahtikoira. Toista kyseisen rodun edustajaa tuskin enää meille tulee vähäisen metsästyskäytön takia. 

Talvikin tuli pakkasten saattelemana ja koira tykkää! Vilin lempi vuodenaika on ihan selvästi talvi! Koira viilettää pihalla melko päättömän näköisesti ja nuo lumirallit kestäisi vaikka koko päivän jos Vili saisi päättää! 

Kun päivät viilettää pihalla niin illalla myös nukuttaa hyvin!

Kuvia

Nyt voin viimein sanoa että kesä on ohi. Yöt rupeaa taas olemaan kylmiä ja sumuisia, päivisin on ollut kuitenkin suht aurinkoista ja lämmintä. Vilin karvanlähtö alkoi taas ja turkki on aivan kamalan näköinen suoraansanottuna. Syksyisin tulee aina sellainen fiilis että tahtoisin lappiin koiran ja kameran kera, vaan enpä ole vielä sitä haavetta toteuttanut enkä liiemmin ole muutenkaan reissannut pitkiä matkoja koiran kanssa kaksin. Kunhan saan ensin vähän arkisemmat haaveet toteutumaan niin voin ruveta ensimmäistä lapin reissua suunnittelemaan!

MÄÄ VAI SÄÄ

Heipähei taas! Määkijät voi kovin tuhdisti ja siitä taas huomaa että syksy lähestyy kovaa vauhtia. Lampaiden villa on ollut hyvässä kasvussa ja on pysynyt yllättävän siistinä viime kesään verrattuna.
Vietin viikonlopun siskoni luona lastenvahtina, heillä elelee ankkoja ja kanoja sekä lehmiä ja kissoja.

 

Sunnuntaina palatessani takaisin kotiin, oli minua odottamassa oma eläinlaumani! Tänään kuvailin lampaita iltahämärässä. Tilan viereiset pellot puitiin tänään ja siitäkös lampaat riemastui! Vieno-viekas oli harjoitellut ilmeisesti agilityä ja hypännyt sänkipellon puolelle syömään muka vihreämpää ruohoa, muun porukan painostuksesta rouva päätti kuitenkin palata omalle puolelleen.

 

Pilvi, Martta ja Vieno

Pilvi

Vieno

Kaino köllöttelee

Hertta

Pilvi, porukan vanhin on kyllä hellyydenkipein lammas mitä olen koskaan tavannut!

ai mää vai?

porukan kaunein kaveri affeuuhi Martta




-Joonas

Mää

Heipähei täältä hulinan keskeltä! Heinäkuun alussa minulle tuli kolme lammasta lisää määkimään pihapiiriin. Kesä on taas mennyt ihan älyttömän nopeasti ja kohta taas huomaa että on syksy. En ole järkkärillä edes eläimiä kuvaillut kun en koskaan muista ottaa kameraa mukaan eikä kyllä säätkään ole suosinut.. Lampaille tein navetan takana olevalle peltoläntille laitumen, josta saavat syödä vihreää niin paljon kuin jaksaa. Ihme kyllä ovat kestäneet sähköaidan sisäpuolella, ainakin toistaiseksi. Josko sitä kohta uskaltaisi Viliäkin tutustuttaa uusiin asukkeihin vähän lähemmin kun olen antanut lauman sopeutua toisiinsa ennen kuin koira menee sekoittamaan pakkaa! Ehkäpä ensi keväänä sitten saataisiin karitsoita hyvällä tuurilla, sekä yksi pieni paimenapuri jos suunnitelmat toteutuvat, se jää nähtäväksi..

Puhelin onneksi kulkee mukana ja sillä saa kohtalaisen hyviä kuviakin!